Tyttäreni syntyi reippaat kaksi kuukautta sitten. Ennen synnytystä vannoin käsi sydämellä, ettei minusta tulisi "homssuisen"  näköistä kotiäitiä, jonka elämä pyörii vain ja ainoastaan vauvan ympärillä. Pakko myöntää, että päivät täyttyvät melko nopeasti jo sillä, että koetan pitää tuon suloisen Ärrimörrin tyytyväisenä.. toisinaan jopa hyvällä menestyksellä.. toisinaan..niin. Toki olen ikionnellinen kauniista, terveestä tyttärestäni.. välillä vaan kaipaan omaa rauhaa; onneksi rakas avomieheni osallistuu kaikkeen mahdolliseen aina kotona ollessaan. Pakko myöntää, että mies, joka ei arastele tarttua tiskiharjaan helpottaa elämää huomattavasti. Tottakai hoidan lapsen, mieheni kuitenkin on aikuinen mies.. en kuulu niihin naisiin, jotka pakkaavat eväätkin miehelle valmiiksi tämän töllätessä tv:tä illat läpeensä, ehei.

Ristiäiset olivat ja menivät. Mietin pitkään sopivaa asua, lopulta löysin mieleisen H&M:n nettikaupasta. Yritän kovasti päästä eroon vaatekaappini vallanneesta mustasta. En suinkaan heitä mitään menemään, vaan pyrin jotain mieleistä löytässäni punnitsemaan eri värivaihtoehtoja sen ainaisen mustan sijaan. Joo, yritän olla rohkea ^^ . Valitsin hennon pitsisen mekon, keltaisen. Kyllä! Minä, joka olen kavahtanut koko ikäni keltaisia autoja, tukkaa, vaatteista puhumattakaan, ostin keltaisen mekon ja pidin sitä julkisesti. Taitaa olla niin, että typerät, lapselliset mielikuvat ovat alkaneet väistyä todellisuuden tieltä :) Mekosta tuli oikein kivaa kommenttia ja heijastusta ikkunasta katsellessani näytimme miehen kanssa oikein kauniilta parilta <3